1952 Tehtaan nimi muutetaan Olvi Oy:ksi. Nimi haluttiin alun perin lyhentää Oiva Oy:ksi, mutta Kauppa- ja teollisuusministeriö ei antanut lupaa. Kun helsinkiläinen oluttehdas Olvi Oy lopetti toimintansa, Oiva osti nimen ja logon omaan käyttöönsä.              
                      

1955 Teollisuusneuvos E.W. Åberg ja hänen vaimonsa Hedwig Åberg perustavat Olvi-säätiön. Enemmistö Olvi Oyj:n osakkeista siirtyi Olvi-Säätiölle.

1955   Oluen uusi myyntialuejärjestely astuu voimaan.

Vuoden 1955 myyntialuejärjestely merkitsi sitä että kullakin Oy Alkoholiliike Ab:n myymäläpaikkakunnalla pidettiin myytävänä yhden paikkakuntaa lähinnä olevan panimon olutta.

Myyntialuejärjestelmä ei ollut Olville edullinen: vahvan oluen menekki putosi lähes neljänneksen edellisvuodesta. Lisäksi A III- eli IV-oluen valmistus oli sallittua vain osalle panimoista, ja 1950-luvulla Olvi sai panna vahvaa olutta vain vuonna 1955.Olvin päämyyntiartikkeli 1950-luvulla oli I-olut.

1961 Kaikki panimot saavat luvan valmistaa A-olutta. Myyntialuejärjestelmän säännöksien lievennyttyä Olvin tuotteiden menekki kasvaa. Panimoalan yrittäjäkunta pienenee ja Olvi keskittää markkinoiden laajentamispyrkimykset Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin ja suurasiakkaiden hankkimiseen. Uusia virvoitusjuomia kehitetään, mutta 60-luvun alussa päätuotteena on edelleen I-olut. A-oluen myyntialuejärjestelmä lakkautetaan 1964.

Vaakuna-oluen mainoskuva 1960-luvulta. -> 

1969 Keskioluen myyntipisteet lisääntyvät 1.1.1969 800:sta 20 000:een. Olvi kehitti laajeneville markkinoille uudet keskioluet Kestin ja Kievarin. Keskioluesta tulee Olvin päämyyntiartikkeli.